Vierassurunvuoro – Jannan suru soi sävelmissä

Haluaisitko sinäkin jakaa oman surutarinasi Surunsiltaan?Ota yhteyttä täällä, niin voimme yhdessä saada surusi kuuluviin. Ensimmäisessä vierassurunvuorossa kerrotaan Jannan tarina siitä, miten hän on käsitellyt nuoren poikansa menetystä ja sitä, mitä kaikkea siitä on seurannut. Kuinka pohjattomasta surusta voi kantautua jotain kaunista sävelten muodossa? Jannan terve ja touhukas poika sairastui 7-vuotiaana syöpään, ja kuoli sairastettuaan sitä …

Jatka artikkeliin Vierassurunvuoro – Jannan suru soi sävelmissä

Myrskyn silmässä

Disclaimer: Tämä postaus on pitkään odottanut keskeneräisenä julkaisua, ja se käsittelee kokemuksia, joita toisen lapsen saaminen lapsen menetyksen jälkeen tuo tullessaan. Se on kerännyt sanoja pikkuhiljaa viikkojen ja kuukausien ajan, joten osa ajatuksista on peräisin jo viime vuodelta. En osaa sanoa itsekään onko postauksessa punaista lankaa, päätä tai häntää, mutta toivon, että sisältö puhuttelee kenties …

Jatka artikkeliin Myrskyn silmässä

Suru vertaansa, vai vertailua vailla?

Vertailu on ihmismielen luonnollista ajatustyötä. Somen myötä vertailusta on tullut entistä tavallisempaa, useammin toistuvaa ja jatkuvasti läsnäolevaa. Vertailun kohteen voi valita vapaasti: kaikille löytyy kaikkea. Vertailua ei käydä ainoastaan esimerkiksi ulkonäöstä tai suosiosta: traumojen, draamojen ja ihmiskohtaloiden vertailussa on oma suolansa. Kun aiemmin vertailu tapahtui lähipiirissä tai kuultujen juorujen perusteella, tänä päivänä myös tuntemattomien tilanteet …

Jatka artikkeliin Suru vertaansa, vai vertailua vailla?

Elämänkulkua Surunsillalla

Viimeisestä julkaisustani on aikaa kaksi kuukautta. Joskus kaksi kuukautta on lyhyt aika, joskus pitkä. Ainakin omalla kohdallani surressa aika tuntuu kuluvan hitaammin, kuin elämää elellessä. Nyt viimeiset kaksi kuukautta on mennyt kuin siivillä: keskittymiseni on ollut elämässä. Rakkaudessa, ilon ja onnen hetkissä, levossa. Suru, kaipuu ja menneisyys kulkevat kyllä mukanani, mutta ne ovat antaneet minulle …

Jatka artikkeliin Elämänkulkua Surunsillalla

Aika ei paranna – sen tarkoitus on auttaa

Kirjoitin viime postauksessa, kuinka oman lapsen hautaaminen erkaannuttaa muusta maailmasta ja muista ihmisistä. Oman lapsen hautaamista voidaan pitää ääriesimerkkinä, koska se ei kuitenkaan ole suinkaan ainoa, joka saa tunteen aikaiseksi. Mikä tahansa menetys muuttaa ihmisen näkökantaa ja suhtautumista nykyhetkeen, menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Vahvimmin eriytymisen muusta maailmasta kokee silloin, kun itselle sattuu jotain valtavirrasta poikkeavampaa. Jotain …

Jatka artikkeliin Aika ei paranna – sen tarkoitus on auttaa

Vuosipäivästä toiseen

Hyppään suoraan altaan syvään päähän: oman lapsen hautaaminen erkaannuttaa muusta maailmasta ja muista ihmisistä. Kokemuksen jälkeen ei kuulu enää siihen todellisuuteen, missä muut elävät, eikä siihen todellisuuteen koskaan enää palaa. Ei, koska hauta jää fyysiseksi todisteeksi siitä, mitä yhtenä päivänä elämässään joutui tekemään. Koska asun Etelä-Euroopassa, tyttömme hautausjärjestelyt tapahtuivat nopeammalla tahdilla, kuin miten ne Suomessa …

Jatka artikkeliin Vuosipäivästä toiseen

Mitä minulle kuuluu?

Kesä on monelle pelkkää iloa ja juhlaa, mutta viime vuosi opetti minulle, että myös keskellä kesää voi tapahtua ikäviä asioita. Tänä vuonna pelkäsin etenkin juhannusviikonloppua hieman etukäteen, sillä vuosi sitten se oli viimeinen viikonloppu, kun kaikki oli vielä hyvin, ja olimme autuaan tietämättömiä siitä, mitä sitä seuraavat viikot meidän polullemme toisi. Pelkäsin, että tänä vuonna …

Jatka artikkeliin Mitä minulle kuuluu?

Vertaistuen voima

Kirjoitin viime syksyllä muistiinpanoihini seuraavasti: Jätin soittopyynnön Käpy ry:n nettisivujen kautta samalla, kun tilasin heiltä tukimateriaalia. Muutamaa päivää myöhemmin järjestön edustaja soitti, ja yleisen alkurupattelun jälkeen edustaja kysyi, halusinko jakaa tarinamme yksityiskohtaisemmin. Se tuntui ihanalta, helpottavalta, pelottavalta ja hämmentyneeltä, koska suuni avatessani havahduin, etten ollut kertonut tapahtumista vielä kenellekään ulkopuoliselle. Kompuroin sanoissani, en osannut asettaa …

Jatka artikkeliin Vertaistuen voima

Sydämenlyönnistä kiinni

Kun yhtenä hetkenä olet täällä, ja toisena et enää ole. Oletko koskaan keskittynyt kuuntelemaan, tai tunnustelemaan sydämenlyöntejäsi ja miettinyt, mitä tapahtuisi, jos lyönnit yhtäkkiä lakkaisivat? Minä olen. Menetystemme jälkeen olen ajatellut asiaa usein iltaisin nukkumaan mennessäni. Silloin alkaa pelottaa. Ahdistaa. En saa unta, ennen kuin olen saanut ajatukset pois sykkivästä sydämestäni. Kerran oli pakko lakata …

Jatka artikkeliin Sydämenlyönnistä kiinni

Sanoita lohtusi

Hidasta Elämää -sivusto kysyi muutama viikko sitten Instagram-postauksessaan seuraavaa: Minkä yhden asian haluaisit sanoa ihmiselle, joka kamppailee huonon olon kanssa juuri nyt? Oli ihana lukea läpi postaukseen tulleita vastauksia ja huomata, että lohtua voi sanoittaa monella eri tavoin. Jäin kuitenkin miettimään, että kuinka usein lohdun sanat todella kantautuvat lohduttajalta lohdun kohteelle? Yhtälailla voi lohduttajan sanat …

Jatka artikkeliin Sanoita lohtusi