Minne?
Surunsilta on alusta menetyksestä, kaipuusta, elämästä jälkeen. Se pyrkii käsittelemään surua niin surevan itsensä, kuin surevan kohtaavan näkökulmasta. Sen tarkoitus on tuoda lohtua ja toimia tukena, mutta samalla herättää ajatuksia ja avartaa näkemyksiä. Koska Surunsillalla ei tarvitse unohtaa tai sivuuttaa muita tunteita, alusta sisältää myös arkea ja juhlaa, onnistumisen tunteita ja kiitollisuuden aiheita. Surunsilta on avoin kaikille ja kaikelle.
Miksi?
Kuilu, joka erottaa etenkin surevat ja ulkopuoliset toisistaan, on usein liian syvä. Liittymällä mukaan voit auttaa tekemään surusta helpommin lähestyttävää ja näkyvämpää. Kommentoi, vuorovaikuta, tuo äänesi esiin. Myös hiljaa saa olla mukana. Sen sijaan, että torjuisimme toisemme tai jopa itsemme, voimme oppia ymmärtämään kaikkia osapuolia paremmin silloin, kun suru on läsnä. Rakennetaan Surunsillasta yhdessä turvallinen.
VIIMEISIMMÄT ARTIKKELIT
Hyvää suremista etsimässä
”Olen surkea surija”, kuulen televisiosta. Ylen aamussa vierailijana on esikoiskirjailija ja uskonnonfilosofian tutkijatohtori Lari Launonen ja meitä yhdistää ainakin yksi asia: olemme molemmat menettäneet lapsen. Istun sohvalle, ja kuuntelen Larin tarinaa poikansa kuolemasta ja siitä, ettei hän ole itkenyt asian vuoksi kuin kahdesti. ”Olen surkea surija.” Sanat kaikuvat mielessäni monta päivää, enkä muista haastattelusta enää…
Maailma harteillani
Kyyneleet sekoittuvat lämpimän suihkun virtaan. Lattia ei tiedä, mikä pisara on minusta, ja mikä vesijohtovedestä. Korvani kuulevat mieheni ja lapseni hippajuoksuaskeleet kotini käytävällä. Lapsi räkättää, ja mies nauraa perässä. Itkuni ei lakkaa, vaan yltyy. Itken sen äidin puolesta, joka heijaa sylissään valkoiseen lakanaan käärittyä, kuollutta lastaan. Olin nähnyt videon hänestä aiemmin päivällä. Itken niiden muiden…
Apua vailla
Päädyin tänä kesänä tilanteeseen, jossain jouduin pyytämään sellaista apua, jota en aiemmin ollut pyytänyt. Avun pyytäminen tuntui nololta ja koin olevani liiaksi vaivaksi, jos edes avaisin suuni. Rohkeuttani kerätessäni avasin epäsuorasti asiaa muutamalle ystävälleni, ja yllätyksekseni kaikkien heidän vastaustensa ydin oli seuraava: he olisivat otettuja siitä, jos pyytäisin heiltä apua, ja olisivat kiitollisia voidessaan jeesata…
SURUNSILTA 