Kysymykset siitä, onko oikeaa ja väärää tapaa surra, tai onko oikeutta edes surra, nousevat usein surun kohtaamisen yhteydessä pinnalle. Suru kuvitellaan aina jonkinlaiseksi: sille annetaan tietyt kasvot, luonne ja käytös. Silloin, kun suru poikkeaakin oletetusta, hämmästellään. ”Miksei se / miksen minä ole enemmän huonona?” ”Miten se nyt noin raskaasti sen otti, pikkujuttuhan se oli?” Paineet …
Kuukausi: toukokuu 2021
Perjantait on pahimpia
Meille perjantait ovat pahimpia. Perjantai on tyttäremme syntymä- ja kuolinpäivä, sekä hautaanlaskun päivä. Tyttäreni kuoleman jälkeen elin pitkään kohtalon päivän ja viikon kulkua niin, kuin joku olisi painanut replay-nappia. Toisinnon aalto kehittyi pitkin viikkoa, kunnes perjantaiaamupäivisin kello 10:25 se tyrskähti rajusti kalliota vasten niin, että vaahtopäinen kärki ripotteli kuplia kauas kuivalle kivelle. Viikonlopun ajan aalto …
Menetyksetön suru – onko sellaista?
Mitä se on, kun tyhjyyden tunne valtaa vailla luopumista? Mitä se on, kun kyynel valuu vailla osanottoja? Mitä se on, kun kaikki on hyvin, mutta silti jotain puuttuu? Olen kirjoittanut ja käsitellyt tähän asti lähinnä sellaista surua, joka kumpuaa menetyksestä, luopumisesta ja ikuisista hyvästeistä. Olen omien kokemusteni perusteella todistanut, kuinka vaikeaa kuolemaan liittyvää surua on …
Surua syvemmälle
Jaan jälleen tekstin, jonka kirjoitin itselleni ylös lapseni menetyksen jälkimainingeissa: Suru ei ole ainoa asia, joka vastasyntyneen lapsen kuoleman jälkeen äidille jää. Lukemattomat ristiriidat mielen ja kehon välillä, naiseuden ja äitiyden suhteen, yksilönä. Sana lapsettomuus saa aivan uudenlaisen merkityksen. Millaista on tulla äidiksi ilman lasta? Mitä tapahtuu, kun keho janoaa sisällään kasvanutta pientä ihmistä vierelleen, …
SURUNSILTA 