Ensimmäisessä vierassurunvuorossa kerrotaan Jannan tarina siitä, miten hän on käsitellyt nuoren poikansa menetystä ja sitä, mitä kaikkea siitä on seurannut. Kuinka pohjattomasta surusta voi kantautua jotain kaunista sävelten muodossa?

Jannan terve ja touhukas poika sairastui 7-vuotiaana syöpään, ja kuoli sairastettuaan sitä vain alle vuoden.

”Sylini on tyhjä, ja se sattuu tavalla, johon ei ole sanoja. Kannan elämän mittaista surua, mutta kannan myös rakkautta, joka ulottuu ajan taakse. Kuollut lapseni jää viereeni vieläkin, vaikka laskin kukat hänen haudalleen. Hän on vain henkäyksen päässä,” hän kertoo.

Menetys syöksi Jannan pimeään eikä hän tiennyt, kuinka hän pystyisi jatkamaan elämäänsä.

Pari vuotta lapsensa kuoleman jälkeen Janna heräsi keskellä yötä päässään soivaan lauluun, jota ei aiemmin ollut kuullut. Hän päätyi yön hiljaisuudessa pianon ääreen kirjoittamaan sävelmän ylös nuottivihkoon. Aamulla herätessään Janna muisti, mitä yöllä oli tapahtunut ja hän ryntäsi pianon luokse katsomaan, oliko nähnyt vain unta. Pianon päältä kuitenkin löytyi avattu nuottivihko, ja vihkosta sotkuisella käsialalla kirjoitetut nuotit. Kyseisen yön jälkeen uusia lauluja alkoi syntyä samankaltaisella tavalla yhä uudelleen ja uudelleen.

”Musiikki on jatkanut siitä, mihin sanani loppuvat. Laulut ovat jollain ihmeellisellä tavalla tuoneet minulle lohtua – surun rinnalle on kasvanut hiljalleen lohdutus laulujen muodossa,” Janna kuvailee.

Jannan mukaan hänen surunsa kanavoitui yön pimeyksistä kummunneisiin kappaleisiin, ja niiden kautta hän alkoi itse tulla lohdutetuksi.

”Pitkään se riitti minulle, mutta vuosien kuluessa sisälläni on voimistunut ääni, joka kehottaa jakamaan laulut myös muille, jos joku toinen voisi saada niissä turvallisen paikan surra ja muistaa, mutta tulla myös lohdutetuksi niiden kautta,” hän lisää.

Janna uskaltautui seuraamaan vaistoaan, muttei alunperin voinut ikinä kuvitellakaan, millaisia ovia se avaisi hänen polullaan. Öiset sävelmät päätyivät kokonaiseksi levylliseksi lauluja: Jannan esikoisalbumi Sun aika julkaistiin 30.10.2022. Samana päivänä Janna vieraili kertomassa oman menetystarinansa tv-yleisölle Roosa nauha Tanssii Tähtien Kanssa -yhteistyöjaksossa, jossa kuultiin myös Jannan albumin avausraita Sinä tielläsi tähtiä näät. Jälkikäteen Janna kertoi, että suuria tunteita sisältäneen lähetyksen aikana hän oli kokenut, että aivan kuin hänen lapsensa olisi seisonut vierellä tukemassa häntä.

Janna kuvailee esikoisalbumiaan näin: ”Sun aika on levy, jolla on 13 säveltämääni ja sanoittamaani surun ja lohdun laulua. Kirjoittamissani lauluissa luopumisen kipeys, kuoleman jälkeensä jättämä syvä tyhjyys ja viiltävä suru yhdistyvät välähdyksiin toivosta ja rakkaudesta. Lahjoitan osan levyni tuotosta syöpätutkimuksen hyväksi – jotta joku toinen voisi saada tulevaisuuden, jota minun lapseni ei saanut.”

Sylini on tyhjä, ja se sattuu tavalla, johon ei ole sanoja. Kannan elämän mittaista surua, mutta kannan myös rakkautta, joka ulottuu ajan taakse.

Laulujen lisäksi Jannan surua kannattelee vahvasti hänen ja hänen poikansa käymät keskustelut ennen pojan kuolemaa. Pojan viisaita sanoja Janna ei koskaan tule unohtamaan.

”Lapseni sanoi vähän ennen kuolemaansa, että jos hän kuolisi nyt, hänen elämänsä olisi ollut aika lyhyt, mutta onnellinen kuitenkin. Ajattelen, että tässä on syvä viisaus: ei elämää, sen merkitystä, mitata lopulta sen pituuden mukaan. On kyse paljon suuremmasta,” Janna kirjoittaa.

Etenkin keskustelu, jonka he kävivät viimeisenä iltana ennen pojan kuolemaa, on ollut Jannalle äärimmäisen merkittävä ja lohdullinen:

”Hän katsoi minua, piirsi sydämen ilmaan ja sanoi: “Äiti, mä rakastan sua.” Sitten hän kysyi, että mitä jos toinen meistä kuolee ennen toista, tuleeko toinen silloin mukaan ja kuolee yhdessä toisen kanssa. Olin jo vastaamassa, mutta kysyinkin, että mitä hän itse ajatteli. Hän vastasi: “Jokaisen on elettävä oman elämänsä mitta loppuun ja vasta sitten tultava toisen luokse.”

Kyseiset sanat olivat Jannalle kuin testamentti, jonka hänen lapsensa hänelle jätti. Sanat auttavat Jannaa jatkamaan elämää eteenpäin silloinkin, kun tuntuu, ettei jaksaisi enää, ja kun edessä kaikki näyttää tyhjältä. Sanojen välistä pilkottaa toivo, joka kannattelee Jannaa surun keskellä.

”Toivo on ollut kuin ääni, joka on kuiskinut minulle, että älä luovuta, että elämäsi mitta on vielä kesken. Että jonain päivänä kaikki on jälleen riittävän hyvin, että vielä on paljon hyvää jäljellä, paljon hyvää edessä. Luota, että vielä kerran kaikki on toisin,” Janna kiteyttää.

Kiitos Janna, kun otit askeleen Surunsillalle. Henkilökohtaisen tarinan jakaminen ja vertaistuellinen toiminta on äärimmäisen tärkeä tapa lisätä tietoutta, yhteisöllisyyttä sekä ymmärrystä vaikean asian, tässä tapauksessa oman lapsen kuoleman, kohdalla.

On ihailtavaa, että myös surusta voi syntyä luovuutta. Se osoittaa, että suru yleensä löytää oman tapansa tulla ulos, sillä se haluaakin tulla kuulluksi ja jaettavaksi. Musiikilla on valtava voima toimia lohduttajana ja surun sanoittajana silloinkin, kun sureva haluaa olla yksin.

Jannan Sun aika -albumi on kuunneltavissa Spotifystä, ja Jannan tarina on katsottavissa MTV Katsomon kautta osana Roosa nauha Tanssii Tähtien Kanssa -jaksoa.

Syöpäsäätiön ylläpitämään Roosa nauha -keräykseen voi tehdä lahjoituksen vuoden ympäri. Keräyksen lahjoitukset kohdistetaan kaikkien syöpien tutkimuksen tukemiseen Suomessa.