"Olen surkea surija", kuulen televisiosta. Ylen aamussa vierailijana on esikoiskirjailija ja uskonnonfilosofian tutkijatohtori Lari Launonen ja meitä yhdistää ainakin yksi asia: olemme molemmat menettäneet lapsen. Istun sohvalle, ja kuuntelen Larin tarinaa poikansa kuolemasta ja siitä, ettei hän ole itkenyt asian vuoksi kuin kahdesti. "Olen surkea surija." Sanat kaikuvat mielessäni monta päivää, enkä muista haastattelusta enää …
Kategoria: Suru
Maailma harteillani
Kyyneleet sekoittuvat lämpimän suihkun virtaan. Lattia ei tiedä, mikä pisara on minusta, ja mikä vesijohtovedestä. Korvani kuulevat mieheni ja lapseni hippajuoksuaskeleet kotini käytävällä. Lapsi räkättää, ja mies nauraa perässä. Itkuni ei lakkaa, vaan yltyy. Itken sen äidin puolesta, joka heijaa sylissään valkoiseen lakanaan käärittyä, kuollutta lastaan. Olin nähnyt videon hänestä aiemmin päivällä. Itken niiden muiden …
Apua vailla
Päädyin tänä kesänä tilanteeseen, jossain jouduin pyytämään sellaista apua, jota en aiemmin ollut pyytänyt. Avun pyytäminen tuntui nololta ja koin olevani liiaksi vaivaksi, jos edes avaisin suuni. Rohkeuttani kerätessäni avasin epäsuorasti asiaa muutamalle ystävälleni, ja yllätyksekseni kaikkien heidän vastaustensa ydin oli seuraava: he olisivat otettuja siitä, jos pyytäisin heiltä apua, ja olisivat kiitollisia voidessaan jeesata …
Vierassurunvuoro – Jannan suru soi sävelmissä
Haluaisitko sinäkin jakaa oman surutarinasi Surunsiltaan?Ota yhteyttä täällä, niin voimme yhdessä saada surusi kuuluviin. Ensimmäisessä vierassurunvuorossa kerrotaan Jannan tarina siitä, miten hän on käsitellyt nuoren poikansa menetystä ja sitä, mitä kaikkea siitä on seurannut. Kuinka pohjattomasta surusta voi kantautua jotain kaunista sävelten muodossa? Jannan terve ja touhukas poika sairastui 7-vuotiaana syöpään, ja kuoli sairastettuaan sitä …
Jatka artikkeliin Vierassurunvuoro – Jannan suru soi sävelmissä
Myrskyn silmässä
Disclaimer: Tämä postaus on pitkään odottanut keskeneräisenä julkaisua, ja se käsittelee kokemuksia, joita toisen lapsen saaminen lapsen menetyksen jälkeen tuo tullessaan. Se on kerännyt sanoja pikkuhiljaa viikkojen ja kuukausien ajan, joten osa ajatuksista on peräisin jo viime vuodelta. En osaa sanoa itsekään onko postauksessa punaista lankaa, päätä tai häntää, mutta toivon, että sisältö puhuttelee kenties …
Suru vertaansa, vai vertailua vailla?
Vertailu on ihmismielen luonnollista ajatustyötä. Somen myötä vertailusta on tullut entistä tavallisempaa, useammin toistuvaa ja jatkuvasti läsnäolevaa. Vertailun kohteen voi valita vapaasti: kaikille löytyy kaikkea. Vertailua ei käydä ainoastaan esimerkiksi ulkonäöstä tai suosiosta: traumojen, draamojen ja ihmiskohtaloiden vertailussa on oma suolansa. Kun aiemmin vertailu tapahtui lähipiirissä tai kuultujen juorujen perusteella, tänä päivänä myös tuntemattomien tilanteet …
Elämänkulkua Surunsillalla
Viimeisestä julkaisustani on aikaa kaksi kuukautta. Joskus kaksi kuukautta on lyhyt aika, joskus pitkä. Ainakin omalla kohdallani surressa aika tuntuu kuluvan hitaammin, kuin elämää elellessä. Nyt viimeiset kaksi kuukautta on mennyt kuin siivillä: keskittymiseni on ollut elämässä. Rakkaudessa, ilon ja onnen hetkissä, levossa. Suru, kaipuu ja menneisyys kulkevat kyllä mukanani, mutta ne ovat antaneet minulle …
Aika ei paranna – sen tarkoitus on auttaa
Kirjoitin viime postauksessa, kuinka oman lapsen hautaaminen erkaannuttaa muusta maailmasta ja muista ihmisistä. Oman lapsen hautaamista voidaan pitää ääriesimerkkinä, koska se ei kuitenkaan ole suinkaan ainoa, joka saa tunteen aikaiseksi. Mikä tahansa menetys muuttaa ihmisen näkökantaa ja suhtautumista nykyhetkeen, menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Vahvimmin eriytymisen muusta maailmasta kokee silloin, kun itselle sattuu jotain valtavirrasta poikkeavampaa. Jotain …
Vuosipäivästä toiseen
Hyppään suoraan altaan syvään päähän: oman lapsen hautaaminen erkaannuttaa muusta maailmasta ja muista ihmisistä. Kokemuksen jälkeen ei kuulu enää siihen todellisuuteen, missä muut elävät, eikä siihen todellisuuteen koskaan enää palaa. Ei, koska hauta jää fyysiseksi todisteeksi siitä, mitä yhtenä päivänä elämässään joutui tekemään. Koska asun Etelä-Euroopassa, tyttömme hautausjärjestelyt tapahtuivat nopeammalla tahdilla, kuin miten ne Suomessa …
Mitä minulle kuuluu?
Kesä on monelle pelkkää iloa ja juhlaa, mutta viime vuosi opetti minulle, että myös keskellä kesää voi tapahtua ikäviä asioita. Tänä vuonna pelkäsin etenkin juhannusviikonloppua hieman etukäteen, sillä vuosi sitten se oli viimeinen viikonloppu, kun kaikki oli vielä hyvin, ja olimme autuaan tietämättömiä siitä, mitä sitä seuraavat viikot meidän polullemme toisi. Pelkäsin, että tänä vuonna …
SURUNSILTA 