Sanoita lohtusi

Hidasta Elämää -sivusto kysyi muutama viikko sitten Instagram-postauksessaan seuraavaa: Minkä yhden asian haluaisit sanoa ihmiselle, joka kamppailee huonon olon kanssa juuri nyt?

Oli ihana lukea läpi postaukseen tulleita vastauksia ja huomata, että lohtua voi sanoittaa monella eri tavoin. Jäin kuitenkin miettimään, että kuinka usein lohdun sanat todella kantautuvat lohduttajalta lohdun kohteelle?

Yhtälailla voi lohduttajan sanat jäädä kurkkuun kiinni, kuin surevan sanoitukset omasta surustaan. Vaikenemisen muuri on jykevä, seisoi sitten kummalla puolella muuria tahansa. Voiko sellaista maailmaa olla olemassa, jossa muuria ei ehtisi edes rakentaa? Jossa uskaltaisimme varauksetta katsoa toisiamme silmiin, ottaa kädestä kiinni, sanoa sanottavamme ilman tuomitsemista ja pelkoja vastareaktiosta, ja antautua hetkeen?

Olen aiemmin kirjoittanut läsnäolon tärkeydestä surun yhteydessä. Läsnäoloon ei välttämättä tarvita sanoja, vaan teot ja reaktiot puhuvat kaiken puolesta. Mutta miten saavuttaa läsnäolo? Sitä ennen on murrettava muuri, tehtävä vähintään särö. Vaikka teot ovat enemmän kuin tuhat sanaa, välillä myös sanoja tarvitaan. Puhuminen kun on myös teko.

Kuinka sitten löytää sopivat sanat, ja sen jälkeen vielä uskallus sanoa ne ääneen? Kuinka lohduttaja voi päästä eroon disclaimerista “en tiedä mitä sanoa, mutta…”? Kuinka sureva voi ilmaista tunteitaan ja tapahtumia ääneen ilman, että hän on lopulta se, joka päätyy pyytelemään anteeksi kuulijalta, koska teki tämän olon epämukavaksi?

Lohduttaja saattaa ladata itselleen suuret paineet, koska ajattelee, että lohdutuksen kuuluu parantaa, eheyttää ja saada toinen pois surun suosta. Lohdutusta saatetaan pitää kertasuorituksena, jonka voi läpäistä hyväksytysti tai hylätysti, ja jonka jälkeen siihen ei koskaan enää tarvitse palata. Todellisuudessa lohdun tarkoitus on vain olla läsnä ja huomioida toinen. Kuten surun, lohdunkaan määrää tai pituutta ei voi arvottaa. Lohtuun mahtuu paljon eri asioita, eikä se ole yhdestä kertasuorituksesta kiinni.

Lohduttajan rooli syntyy kahdenlaisessa tilanteessa: kun sureva sanoittaa suruaan suoraan, tai kun surusta kuullaan jotain muuta kautta. Molemmissa tilanteissa lohduttajalla on pallo käsissään, ja molempiin tilanteisiin sopii sama tapa lohduttaa.

Lohdun sanoma on yksinkertainen: Otan vilpittömästi osaa suruusi. Olen tässä sinua varten, ja sinä tulet selviämään.

Lohduttajan vastuulle jää sanoman sanoittaminen itselleen sopivalla tavalla. Mitä lohdun sanoja sinä käytät, tai mitä haluaisit surussa lohduttajan sinulle sanovan?

Rakkaudella, Jenny

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s