"Olen surkea surija", kuulen televisiosta. Ylen aamussa vierailijana on esikoiskirjailija ja uskonnonfilosofian tutkijatohtori Lari Launonen ja meitä yhdistää ainakin yksi asia: olemme molemmat menettäneet lapsen. Istun sohvalle, ja kuuntelen Larin tarinaa poikansa kuolemasta ja siitä, ettei hän ole itkenyt asian vuoksi kuin kahdesti. "Olen surkea surija." Sanat kaikuvat mielessäni monta päivää, enkä muista haastattelusta enää …
SURUNSILTA 